Usein kysyttyä pennun hankinnan tiimoilta


 

Mistä tietoa siperianhuskysta?

Siperianhuskysta on kirjoitettu useita kirjoja. Monet koirarotuja esittelevät kirjat esittelevät siperianhuskyn vain ulkonäöltään sivuuttaen täysin sen tärkeimmät ominaisuudet maailman parhaana puhdasrotuisena rekikoirana. Myös monet nettisivustot, niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin, sisältävät vaillinaista ja värittynyttä tietoa rodusta. Älä usko mihin vain, käytä ns. maalaisjärkeä ja ota asioista laajasti selvä.

Suomalaisista julkaisuista monipuolisin on SHS:n oma julkaisu 'Siperianhusky − rekikoira' eli 'Sininen kirja'. Sen voi tilata SHS:n tarvikevälityksestä ja se on saatavilla myös monissa kirjastoissa. Sininenkirja esittelee rodun ja sen käyttötarkoituksen monipuolisesti sekä antaa neuvoja moneen harrastusasiaan. Kts. kirjan sisältöluettelo.

Paljon tietoa löytyy myös siperianhuskyn jalostuksentavoiteohjelmasta. Liittymällä Suomen Kennelliiton valtuuttaman ainoan virallisen suomalaisen siperianhuskyrotujärjestön SHS:n jäseneksi saat kotiisi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Siperianhusky-lehden, jossa käsitellään monipuolisesti rodun ajankohtaisia asioita. Rotujärjestön jäsenyys on vapaaehtoista, mutta sitä suositellaan kaikille rodun harrastajille. Rotujärjestön jäsenyydellä saat myös muita jäsenetuja.

Allaolevan listan pyrkimys on antaa vastauksia muutamiin ensimmäisenä mieleen tuleviin kysymyksiin, jos olet suunnittelemassa siperianhuskyn hankkimista.


Sopiiko siperianhusky minulle?

On monta tapaa ihastua siperianhuskyyn, olet voinut tavata sen valjakkosafarilla tai rekikoirakilpailuissa, tutun kotona, kävelyllä kaupungilla tai vaikkapa koiranäyttelyssä. Ihastus johonkin koirarotuun johtaa usein ennemmin tai myöhemmin ajatukseen hankkia sellainen itselleen. Ennen toimeen ryhtymistä kannattaa kuitenkin selvittää monia asioita niin itsensä kuin koirankin kannalta. Siperianhusky ei valitettavasti ole kaikkein helpoimpia rotuja, vaan asettaa tiettyjä vaatimuksia omistajilleen. Kysymys tulisikin oikeastaan muotoilla siten, että sovinko minä siperianhuskylle!

Siis ennen kuin tekee päätöksen siperianhuskyn hankkimisesta, tulee tehdä itselleen selväksi, minkälaisia elämänmuutoksia se saattaa aiheuttaa ja minkälaisia uusia velvollisuuksia koiran omistaminen tuo tullessaan. Mieti tarkkaan, mitä toivot koiraltasi niin luonteen, ulkonäön kuin aktiivisuuden ja jopa käyttöominaisuuksienkin suhteen. Oleellinen osa siperianhuskyharrastusta on valjakkoajo: sunnuntaisin kylätiellä, vaellusretkillä Lapissa tai vaikka kilpaillen kolmen, neljän tai jopa 16 siperianhuskyn kanssa. Kukin tavoitteidensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti!

Harkitse ja tutkaile itseäsi paljonko sinulla on nyt ja tulevina vuosina aikaa ja mahdollisuuksia viettää aikaa koirasi kanssa, oletko valmis aloittamaan uuden harrastuksen ja elämäntavan − sillä niin siperianhuskyn kanssa yleensä käy. Useimmiten yhden siperianhuskyn hankkiminen johtaa toisen, kolmannen ja sen jälkeen yhä useamman huskyn hankkimiseen. Oletko valmis tähän?

Internetin keskustelupalstoilla ja muuallakin törmää usein kysymykseen "sopiiko tämä rotu minulle?" ja vastaukset ovat monesti niin positiivisia, että väkisinkin tulee mieleen, että kaikki rodut sopisivat kaikille. Ongelmakoirat ja koirien ongelmakäyttäytyminen ovat lisääntyneet vuosien varrella kovasti osittain juuri siksi, että eri roduista annetaan liian positiivinen kuva, eikä kerrota totuudenmukaisesti niiden käyttötarkoituksesta, käyttäytymispiirteistä ja luonteesta.

Etsi siis vastauksia kysymyksiisi lukemalla mm. siperianhuskyn rotumääritelmä ja tutustumalla rotuun enemmän kuin ensi-ihastuksesi luona ja internetissä. Myös rotujärjestön toimihenkilöt kertovat mielellään sinulle lisää rodusta ja sen ominaisuuksista.

Sopiiko siperianhusky seurakoiraksi?

Siperianhusky ei ole seurakoira eikä jalanlämmitin vaan käyttökoira − rekikoira. Jos et halua taluttimessa innokkaasti vetävää koiraa, jolla on lähes kyltymätön halu juosta, niin miksi hankkia siperianhusky? Nykyisestä rotuvalikoimasta löytyy suuri määrä muita samantapaisen ulkomuodon omaavia rotuja, jotka perimänsä ansiosta sopivat paremmin seurakoiriksi. Miksi siis hankkia vetokoiraa, jos se ei saa vetää?

Sopiiko siperianhusky kerrostaloon?

Kyllä ja ei! Oikeastaan ei ole kovinkaan paljon eroa sillä, asuuko siperianhusky kerros-, rivi- vai omakotitalossa. Jälkimmäisissä useimmiten on kuitenkin helpompi järjestää koiralle myös sen kaipaama ulkopaikka (pieni tarha pihalla tai kokonaan aidattu piha-alue). Joka tapauksessa samat vaatimukset koskettavat koiranomistajaa asumismuodosta riippumatta.

Vaikka pieni joukko siperianhuskyista asuu pääasiassa sisällä ja viihtyy hyvin sohvallakin, niin kuitenkin jokainen, joka näkee siperianhuskyn ulkona talvisessa luonnossa työskentelemässä valjaissa reen edessä tai ottamassa lumikylpyjä, ymmärtää mihin tämä rotu on tarkoitettu ja mitä se rakastaa.

Arktisella koiralla on runsas, vähintään kerran vuodessa tapahtuva karvanvaihto, vaikkakin sisällä asuvien koirien pohjavilla jää huomattavasti ohuemmaksi kuin ulkokoirien. Jos et suvaitse koirankarvoja niin vaatteissasi kuin aamupuurossakin, ei kannata edes harkita siperianhuskya sisäkoiraksi.

Millainen turkki siperianhuskylla on?

Rotumääritelmän mukaan "karvapeite on kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karkeaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikoina on normaalia."

Arktisuutta ei siis ole pitkä, pehmyt ja pörröinen karva, joka on virheellinen, ns. woolly. Turkin eristävyys tulee erittäin lämpimästä pohjavillasta ja sen tiheydestä. Päälliskarva peittää pohjavillan ja näyttää selkeästi koiran rungon ääriviivat.

Karvanvaihtoaikana turkkia täytyy karstata, jotta irtonainen pohjavilla lähtee pois ja samalla koira puhdistuu. Normaalioloissa siperianhuskyä ei tarvitse pestä. Turkin trimmaaminen on ankarasti kielletty.

Mikseivat kaikki siperianhuskyt ole mustavalkoisia ja sinisilmäisiä?

Elokuvateollisuus ja pehmoleluvalmistajat tarjoavat stereotyyppistä kuvaa jyrkkärajaisesti mustavalkoisesta, sinisilmäisestä ja pörröisestä lemmikistä. Todellisuus on kuitenkin monimuotoisempi. Käyttökoirana siperianhuskyn ulkomuotodolliset ominaisuudet, kuten turkin tai silmien väri eivät ole jalostuksen ykköskriteereitä. Rotumääritelmä ei edes ota kantaa turkin väriin: kaikki värit ovat sallittuja, mitään väriä ei pidetä muita tavoiteltavampana eikä toisaalta virheellisenäkään. Siperianhuskyjä löytyy niin valkoisina, hopeanharmaina, harmaanhallavina, punaruskeina, punavalkoisina, riistanvärisinä, mustavalkoisina kuin myös lähes kokonaan mustina sekä mm. läikikkäinä eri värien yhdistelminä. Silmät saavat olla siniset tai ruskeat, jopa eri väriset tai sekaväriset.

Paljonko liikuntaa siperianhusky tarvitsee?

Aktiiviset siperianhuskyt tarvitsevat paljon liikuntaa, mutta kaikki koirat ovat yksilöitä. Se mikä riittää toiselle, voi olla toiselle aivan liian vähän. Varmaa ja kaikille ehdottomasti sopivia määriä ei siis voi määritellä.

Varmaa kuitenkin on, etteivät pelkät lyhyet aamu- ja iltapissatukset riitä tyydyttämään siperianhuskyn liikunnantarvetta, sillä siperianhusky on alkuperältään rekikoira, joka juoksee päivässä jopa yli 100 km. Toimettomana koirat turhautuvat helposti ja tuhoa voi syntyä, erityisesti jos koira elää sisätiloissa.

Kesällä rekikoirat ottavat rennosti mutta ilmojen viilennettyessä liikunnanhalu selvästi kasvaa. Vetoharjoitusten myötä kunto nousee ja matkoja sekä nopeutta on syytä lisätä.

Harjoitusohjelma muodostuu paljolti tavoitteiden mukaisesti; onko tavoitteena kokeisiin ja kilpailuihin osallistuminen lyhyillä vai pitkillä matkoilla, retkeillä tuntureilla vaiko ajella valjakolla vain kotitienoilla.

Sopiiko siperianhusky agility- tai tokokoiraksi?

Koska siperianhusky ei ole palvelus-, paimen- tai seurakoira, se ei useinkaan omaa näille koirille tyypillistä voimakasta miellyttämishalua, eikä pysyttele, kuten useimmat niistä, isäntänsä välittömässä läheisyydessä. Monien siperianhuskyjen kanssa voi toki harrastaa agilityä, johon sen luontainen nopeus ja ketteryys sopivat, mutta jos asettaa tavoitteensa korkealle ja haaveilee näyttävästä kilpailu-urasta, kannattaa valita jokin sopivampi rotu.

Toko-harrastus ei myöskään ole siperianhuskyn omimpia lajeja − koira pitkästyy helposti toistettaessa kaavamaisesti samoja asioita − ja väärin koulutettuna se voi stressaantuakin pahasti. Toko-kentiltä voi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käydä poimimassa ne parhaat asiat: kaikenlainen työskentely koiran kanssa syventää koiran ja sen omistajan välistä kontaktia ja muiden koirien kanssa harjoitteleminen sosiaalistaa koiran yhteiskuntakelpoiseksi.

Sopiiko siperianhusky vahtikoiraksi?

Siperianhusky ei ole vahtikoira, vaikka jotkut, jotka eivät tunne sen todellista luontoa, saattavat pelästyä sen olemusta. Todennäköisesti siperianhusky heiluttaa iloisesti häntäänsä kaikille vierailijoille, sikäli kun ei suhtaudu näihin täysin välinpitämättömästi. Jos siis tahdot koiran, jolla on aggressiiviset vahtikoiranvaistot, kannattaa valita jokin vahtikoiraksi sopivampi rotu.

Sopiiko siperianhusky metsästyskoiraksi?

Monilla siperianhuskyilla on voimakas riistavietti, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että siitä olisi apua metsästyksessä. Kiinnisaamansa pienriistan se todennäköisimmin pitää itsellään. Hirvenajossa ongelmaksi saattaa muodostua se, etteivät siperialaiset hauku ja ilmoittaudu ajossa kuten varsinaiset metsästyskoirat. Jos siis tahdot uskollisen metsästyskaverin, kannattaa valita jokin tarkoitukseen sopivampi rotu.

Minkälainen on siperianhuskyn luonne?

Luonteeltaan siperianhusky on eloisa, seurallinen ja samalla karski, vieraita kohtaan se voi olla myös pidättyväinen. Rotumääritelmä sanoo luonteesta näin: "Ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran."

Kannattaa kuitenkin muistaa, että rotumääritelmä kuvaa tavoitteen, johon pyritään. Jokainen koira on aina oma yksilönsä: osin perimänsä, osin kasvuympäristönsä tulos. Toisilla on metsästysviettiä − toisilla ei. Toiset pysyvät vapaana hallinnassa − toiset eivät. Toisille riittää, että on jonkunnäköinen aita ympärillä − toiset täytyy ketjuttaa ja laittaa parimetriseen katettuun aitaukseen, etteivät ne karkaa. Toisilla on hyvä rekikoiran työmoraali pitkälle matkalle ja pitkän aikaa − toisille taas riittää kilometri ja sitten jo löysäillään. Toiset tulevat toimeen kaikkien pikkukoirien ja kissojenkin kanssa, mutta toiset eivät niitä siedä. Yksi tuhoaa paikat yksin ollessaan − toisen voi jättää aivan hyvin yksin, eikä mitään tapahdu. Monet asiat riippuvat paljolti siitä, mihin koira on totutettu.

Siperianhusky on aktiivinen, sosiaalinen ja voimakkaasti laumaviettinen koira, joka tarvitsee lähes koko ajan lajikumppanin tai ihmisen seuraa, sekä riittävästi toimintaa ollakseen onnellinen. Hyvin usein yksinäinen, vailla virikkeitä elävä siperialainen turhautuu, joka voi ilmetä mm. tottelemattomuutena, ruokahaluttomuutena, ympäristön tuhoamisena ja karkailemisena.

Siperianhusky on onnellinen, kun sillä on seuranaan ainakin yksi lajitoverinsa ja se saa ainakin jonkinverran toteuttaa itseään rekikoirana vetäen rekeä tai miksei vaikka hiihtäjää!

Mistä siperianhusky on kotoisin?

Nimensä mukaisesti siperianhuskyn esi-isät ovat kotoisin Siperiasta. 1900-luvun alussa Alaskaan noudettiin Siperiasta Beringinsalmen yli erinomaisiksi tiedettyjä rekikoiria kilpakoiriksi voittamaan kultakuumeen ajan suuret rekikoirakilpailut. Kilpailujen ohella koiria käytettiin luonnollisesti myös työkoirina esim. postinkuljetuksessa. Näistä koirista ja niiden jälkeläistä perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1930 siperianhusky-rotu. Niinpä siperianhusky on nimestään huolimatta amerikkalainen rotu!

Minkälaisia jalostus- ja sukulinjoja rodusta löytyy?

Siperianhuskylle on sopeutuessaan nykyaikaiseen yhteiskuntaan käynyt samoin kuin monelle muullekin käyttökoirarodulle, se on jakaantunut karkeasti ottaen kahteen eri linjaan: alkuperäiseen käyttö- ja uudempaan näyttelylinjaan. Jotkut puhuvat käyttölinjasta kilpalinjana, johtuen ehkä amerikkalaisen 'racing line' -käsitteen käännöksestä. Tosiasiassa 'racing line' (Englannissa 'working line') tarkoittaa työskentelevää koiralinjaa. Valjakkokoiria on aina käytetty muuhunkin kuin kilpailemiseen, vaikkakin Amerikassa suuret valjakkoajokilpailut ovat olleet näkyvimpiä ja luoneet monia rodun legendoja.

Siperianhuskyn alkuperäinen käyttömuoto on siis valjakkoajo. Nykyisin siperianhuskyvaljakoita näkee kilpailujen lisäksi varsinkin turisteja kyydittämässä talviurheilukeskusten liepeillä.

Sekä käyttö- että näyttelylinjoissa voidaan erottaa useita eri tyyppejä ja sukuja. Linjoista löytyy lisätietoa mm. siperianhuskyn jalostuksentavoiteohjelmasta.

Keskustelu ainoasta oikeasta tyypistä, ei pelkästään linjojen välillä vaan myös niiden sisällä, äityy usein varsin värikkääksi jakaen myös osan siperianhuskyharrastajista täysin tarpeettomasti eri leireihin. Siperianhuskyn rotumääritelmä on kuitenkin tarkoituksella kirjoitettu väljäksi, sillä valjakkoajossa tarvitaan monenlaisia koiria. Siksi ei voi olettaa, että yksi ainoa ahdaskatseinen rotumääritelmän tulkinta olisi ainoa oikea.

Eroja eri linjojen välillä toki on, mutta mikään ei estä viemästä käyttölinjaista siperianhuskya näyttelyyn tai valjastamasta näyttelylinjaista reen eteen. Kannattaa myös huomata, että kaikki 'Suomen muotovalio' (FIN MVA) arvon saaneet siperianhuskyt ovat kunnostautuneet käyttökoirina suomalaisten valionarvosääntöjen mukaisesti. Myös eri linjojen sekoituksia on aina ollut ja osaa niistä on käytetty menestyksellisesti rekikoirina. Yleinen harhaluulo "jollet aio ryhtyä aktiivikilpailijaksi, sinun ei kannata hankkia käyttölinjaista koiraa" ei pidä paikkaansa. Käyttölinjainen koira sopii seuralaiseksi aivan yhtä hyvin tai huonosti kuin näyttelylinjainenkin.

Minkälainen on siperianhuskyn terveys

Siperianhusky on luonnollisena ja alkukantaisena rotuna suhteellisen paljon terveempi kuin "jalostetummat" rodut. Se on yleisesti ottaen erittäin elinvoimainen ja terve, eikä rakenteesta johtuvia sairauksia esiinny. Elinikä on myös pitkä, eikä ole harvinaista, että vielä 12−13 vuotias siperianhusky juoksee valjakossa nuorempien kanssa.

Siperianhuskyn sairauksista suurin osa on erilaisia silmävikoja, jotka ovat yleisiä myös muilla roduilla. Tavallisin on harmaakaihi (HC), jota on todettu Suomessa tutkituista 750 koirasta 29 koiralla (11/2007) eli 3,9 prosentilla. Muitakin silmävikoja esiintyy satunnaisesti. Useimmat silmäsairauksista eivät aiheuta siperianhuskylla merkittäviä muutoksia näkökykyyn tai sokeuta koiraa, eivätkä vähennä koiran elämänlaatua.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö (HD) on siperianhuskyillä harvinainen eikä lonkkaniveliä sen takia yleisesti edes tutkita. Suomessa on viime vuosikymmeninä todettu vain muutama lievä HD tapaus. Maailmallakin tehdyissä tutkimuksissa on rodussa havaittu vain muutama prosentti HD-sairaita.

Satunnaisesti myös siperianhuskyilla esiintyy harvinaisempia vaivoja, joista ehkä yleisimmistä voi mainita: kilpirauhasen vajaatoiminta, sinkin puutoksesta aiheutuva ihottuma, epilepsia ja demodikoosi. Myös kivesvikaa ja hammaspuutoksia esiintyy silloin tällöin. Nämä eivät kuitenkaan haittaa koiran normaalia elämää.

Enemmän tietoa siperianhuskyn terveydestä ja sairauksista voi lukea rodulle laaditusta JTOsta.

Paljonko siperianhusky maksaa?

Pennun hinta vaihtelee pennun taustan ja kasvattajan mukaan, eikä rotujärjestöllä ole virallisia suositushintoja koirille. Kohtuuttomuuksia ei kuitenkaan kannata maksaa. Nuoren tai aikuisen siperianhuskyn hinnat vaihtelevat myös paljon koiran käyttöominaisuuksien mukaan.

Siperianhuskya hankkiessa kannattaa pitää mielessä, että hankkiessasi siperianhuskyn, ostat itsellesi myös vauhdikkaan harrastuksen, joka voi tuoda merkittäviä muutoksia elämääsi. Ensinnäkin useimmiten koiria tulee lisää, jopa siinä määrin, että se vaikuttaa asuinpaikkasi valintaan. Muutto maalle tai varsinkin eteläisestä Suomesta pohjoisemmaksi lumien perään saattaa toteutua hyvinkin pian.

Olet siis päättänyt hankkia siperianhuskynpennun?

Tunnetko, että olet tutustunut rotuun ja sen erityisominaisuuksiin kunnolla ja ymmärrät, että siperianhusky on rekikoira, eikä sitä kannata hankkia pelkän päähänpiston, rodun kauniin ulkomuodon tai yleisen hyvän terveydenkään takia ja olet myös valmis hankkimaan useamman kuin yhden koiran, jotta koirillasi olisi lajitoveri, jonka kanssa se viihtyy parhaiten. Olet siis meidän tavoin myös huomannut, että siperianhusky on kaunein, älykkäin ja lähinnä ihanteellista koiraa oleva rotu koko maailmassa... Tervetuloa joukkoomme!

Mistä löydän siperianhuskypennun?

Koirakauppa on nykyisin suurilta osin keskittynyt internetiin. Kysynnän kadottua SHS:llä ei tällä hetkellä ole paljoakaan varsinaista pentuvälitystoimintaa. Siperianhuskypennut myydään usein suoraan kenneleistä kasvattajien omien sivustojen kautta ja SHS:n keskustelupalstan myydään-osastolta. Kennellistasta löydät kotiseutusi siperianhuskykenneleiden yhteystietoja.

Kuten aina koiranpentua hankkiessa, kannattaa olla yhteydessä useaan eri kasvattajaan. Vertailemalla eri pentuja/pentueita ja niiden vanhempia voit saada käsityksen pennun odotettavissa olevasta kehityksestä. Toki sen ensimmäisenkin kasvattajan pentu voi olla kaikin puolin sopiva, mutta useampaan eri kasvattajaan tutustumalla rodusta saa monipuolisemman kuvan. Kennelliiton KoiraNet jalostustietokannasta löydät tietoja pennun vanhempien virallisista koe-, näyttely- ja terveystarkastustuloksista.

Mitä muuta ostajan tulee tietää?

Pennunostajana sinun kannattaa vielä muistaa, että
  • Pennunoston yhteydessä laaditaan normaalisti kirjallinen sopimus kahtena kappaleena: toinen ostajalle, toinen myyjälle. Koirankaupassa ja/tai sijoituksessa suositellaan käytettäväksi Suomen Kennelliiton ao. lomakkeita, joihin on valmiiksi painettu tärkeimmät asiat. Lomakkeet voi ladata netistä tai tilata postitse Kennelliitosta. Jotkut kasvattajat saattavat vaatia kauppakirjaan myös joitain lisäehtoja, mutta kohtuuttomiin lisäehtoihin ei kannata suostua.
  • Kaikille koiranpennuille, jotka myydään rotunsa edustajana, kuuluu Suomen Kennelliiton myöntämä rekisterikirja. Jos sinulle myydään rotukoiraa "ilman papereita", on varoitusvalojen syytä vilkkua. On monia syitä miksi pentu ei voi saada rekisterikirjaa; esim. kasvattaja voi olla rekisteröintikiellossa aiempien väärinkäytösten takia tai pennun vanhempia, tai toista niistä, ei ole rekisteröity rotuun. Kyseessä voi olla myös ns. välipentue, jolloin narttua pennutetaan liian tiheästi (pentueiden väli alle 10 kk).
  • Pentueen voi rekisteröidä vain kasvattaja ja koko pentue on aina rekisteröitävä kerralla. Rekisteröimättömät pennut eivät kuulu rotuun ja ovat siten pois rodun populaatiosta. Vaikka siperianhuskyt eivät tarvitse virallisia rekisterikirjoja voidakseen osallistua valjakkourheilulajeihin, voi ostajalle myöhemmin herätä halu osallistua rodunomaisiin, koiran laatua arvioiviin, kokeisiin tai näyttelyihin. Voipa ostajalle jopa herätä halu teettää hyväksi osoittautuneella koiralla pennut. Rekisteröimättömän koiran pentuja ei voi rekisteröidä, eikä niitä pidetä edes puhdasrotuisina.
  • Koiranpentua ja sen sisaruksia tulee voida käydä katsomassa sen kasvuympäristössä. Kasvattajan luvatessa "kotiin tuodun pennun" olosuhteissa voi olla jotain poikkeuksellista − jotain mitä ei haluta näyttää. Älä siis suostu ostamaan pentua huoltoasemalla tai kaupan takapihalla. Siperianhusky elää noin 12−15 vuotta, siksi on sekä kasvattajan että ostajan etu olla kiinnostunut koiranpennun elämän ensimmäisistä viikoista ja kuukausista, sillä ne merkitsevät hyvin paljon pennun myöhemmässä kehityksessä!
  • Siperianhusky on hitaasti kehittyvä rotu, siksi rotujärjestö suosittelee ettei jalostukseen käytettäisi alle 24 kk ikäisiä koiria. Nuorempina niiden käyttöominaisuuksia tai luonnetta ei yksinkertaisesti ole ehditty riittävästi testata, myöskään mahdolliset perinnölliset sairaudet eivät ole välttämättä ehtineet ilmetä. Vältä tukemasta rekikoiratyössä testaamattomien ja liian nuorina siitokseen käytettyjen koirien jälkeläisten kauppaa!
  • SHS suosittelee kaikille kasvattajille "Siperianhusky − rekikoira" -kirjan antamista oppaaksi jokaisen pennun mukaan, samoin kuin pennunostajan liittämistä SHS:n jäseneksi osana pennun myyntihintaa.
  • Ennen kaikkea, hanki pentu, jonka vanhempia käytetään rekikoirina. Silloin saat pennun, jonka vanhempien luonne, käyttöominaisuudet ja rakenteellinen terveys on testattu valjakkotyöskentelyssä. Rodun säilyminen käyttökoirarotuna on ensiarvoisen tärkeää niin siperianhuskyn luonteen ja terveyden kuin koko rodunkin tulevaisuuden kannalta.

Kenelle voin soittaa?

SHS:n pentuneuvonnan yhteystiedot löytyvät toimihenkilölistauksesta. Pentuneuvonnasta saat tietoa rodusta ja apua pennunhankinnassa. Luonnollisesti voit ottaa yhteyttä myös muihin SHS:n toimihenkilöihin ja alueellisiin yhteyshenkilöihin.

Siperianhuskyja ja niiden kasvattajia on mahdollista tavata myös erilaisissa tapahtumissa, joista tietoa löytyy mm. SHS:n tapahtumakalenterissa.

Lisälukemista