Siperianhusky -lehti 4/2002 sivu 36

Rekikoirarotujen stressistä, sen syistä ja seurauksista
Ongelmakoirakouluttaja, OKKO Eila Kuusinen


"Kyllä se nyt on tuo Hector vietävä eläinlääkärille tutkittavaksi, mistä tuo yskä oikein johtuu·" Hectorilla, 12 v., oli ollut jo jonkin aikaa yskä, johon ei voitu todeta mitään syytä. Eläinlääkäri totesi, ettei keuhkoissa tai sydämessä ollut mitään vikaa. Matokuurikin oli annettu, eivätkä muut koirat olleet oireilleet.

Mikä sitten sai Hectorin yskimään? Oli todettu, että juoksulenkki valjakossa toi vaivaan helpotuksen päiväksi tai pariksi. Lääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että stressistä sen täytyi johtua – jollain tavalla! Takana oli turkasen kuuma kesä, jota olivat edeltäneet vähän juoksutetut huhti- ja toukokuu. Syksyn tultua ja treenien muututtua säännöllisemmiksi oli koirakin lopettanut köhimisensä!

Siis stressiä! Mitä se stressi sitten on ja miten se vaikuttaa koiraan? Lyhyesti sanottuna stressi on ruumiin lisääntynyttä aktiviteettia. Esimerkiksi kun koirat huomaavat, että ollaan lähdössä lenkille, tämä näkö- tai kuuloaistin antama ärsyke antaa tiedon avolisäkkeelle, joka antaa salamannopean hälytyksen lisämunuaisiin. Se erittää vereen voiman lisäystä varten stressihormoneja, mm. adrenaliinia ja kortisolia. Samalla vereen erittyy sokeria ja rasvaa, ja jopa maha lainaa verta. Näin saadaan lihaksiin maksimivoimat. Myös keuhkojen kapasiteetti kasvaa, puhumattakaan sydämestä, jonka lyöntitiheys kasvaa. Elimistö valmistautuu siis ottamaan ”räjähtävän” lähdön vaikkapa valjakossa. On tapahtunut stressireaktio ja koirien voimat ovat maksimissaan. Matka voi alkaa!

Stressihormonitoiminta on siis tarpeellista ja hyödyllistä, sillä ilman sitä saalistajat eivät luonnossa pystyisi saalistamaan eivätkä saaliseläimet pääsisi pakenemaan.! Kaikki eläimet, myös ihmiset, joutuvat joskus stressaaviin tilanteisiin ja selviävät niistä ilman sen kummempia seurauksia. Mutta jos näitä tilanteita tulee liian usein, stressistä tulee haitallista. Tapahtuu stressaantumista, eli stressitaso on pysyvästi liian korkea.

Stressaantuminen on seurausta siitä, että stressihormonit eivät häviä verenkierrosta heti stressitilanteen lauettua, vaan säilyvät elimistössä 1?3 vuorokautta. Jos tätä jatkuu pitkään, lisämunuaisissa ja niiden kuorikerroksessa tapahtuu pysyviä vaurioita, mikä alkaa näkyä koirassa erilaisena oireiluna.

Palataanpa takaisin siihen Hectorin oireeseen – yskimiseen. Kelataan koiran historiaa taaksepäin: Hector oli ollut arka pentu päästessään sisarensa kanssa uuteen kotiin. Pelko kyllä helpotti hyvässä hoidossa, mutta viiden vuoden kuluttua, koiran tultua meille, havaitsin jotakin vielä tärkeämpää: syyn senhetkiseen oireiluun. Hectorilla oli (ja on yhä) alaleuka vinossa! Koira oli kuulemma oireillut jo pienenä vatsansa kautta – ruikuloimalla helposti. Ruikulointi jatkui vielä meillä, kunnes se saatiin hoidettua pois.

Muita oireita oli kuitenkin vielä roppakaupalla: Se suuttui helposti tutuille korille (ei vieraille), se ei aina pystynyt juomaan juoksulenkin jälkeen, ja lähdöt valjakossa olivat kamalaa reuhomista. Nyt näiden kahden syyn – taustalle jääneen pelon ja vinossa olevan leuan aiheuttaman ajoittaisen päänsäryn – lisäksi tuli vielä ns. alistimulaatiotilanne: Koira ei päässyt juoksemaan niin usein kuin olisi tarvinnut, vaan joutui lepäämään ja keräämään voimia. Sitä Hectorin stressihermosto ei kestänyt.

Yleensä alistimulaatiotilanne tulee esiin toisella tavalla: Kun koira lepää liikaa, se kehittää stressiä. Kun sitten tulee aika toimia, sillä onkin varastossaan liikaa ”voimaa” ja se ylireagoi tilanteeseen. Toisin sanoen ”koiran piti vain ottaa lahkeesta kiinni, mutta se ei hallinnutkaan liikkeitään ja hampaiden väliin jäi koko nilkka.”

Toinen tilanne on ylistimulaatio. Siinä luonnon koiralle tarkoittamat stressimäärät ylittyvät ja koira käy jatkuvasti ”kierroksilla”. Pitkään jatkuvana tämä heikentää koiran vastustuskykyä, jolloin se sairastuu helposti tulehduksiin. Myös nivel- ja lihasrikot ovat yleisiä tällaisilla koirilla. Vaivat johtuvat siitä, että koira joutuu jatkuvasti juoksemaan ja yleensäkin toimimaan kykyjensä ylärajoilla.

Pääsääntöisesti koirat sietävät stressiä hyvin, koska niillä on mekanismeja, jolla ne voivat vähentää stressin vaikutusta hermojärjestelmässään. Tässä on kuitenkin suuriakin eroja erirotuisten koirien ja jopa koirayksilöidenkin välillä. ON rotuja, jotka keskimäärin sietävät, tai oikeastaan kestävät, stressaavia tilanteita heikommin kuin toiset rodut. Tällöin puhutaan ns. stressiroduista. Stressirotuihin luetaan kuuluviksi esimerkiksi monet paimenkoirarodut. Myös lintukoirista löytyy stressirotuja, samoin kuin kääpiöroduista. Arktisia rotuja pidetään tällä hetkellä kaikkein kestävimpinä stressin suhteen.

Ei kuitenkaan kannata pullistella liikaa oman rotumme suhteen, kyllä huskeistakin oireita löytyy. Eivät nekään kaikkea kestä. kuten Hectorista huomasimme. Oireet vain ovat niin vaihtelevia, ettemme edes huomaa tai tule ajatelleeksi niitä. Voi myös olla, ettemme välitä siitä, mitä se koira tekee tai miten sen käyttäytyy! Kannattaisi kuitenkin puuttua asiaan, jos koira esimerkiksi leikkii itsekseen, syö kiviä tai ”laiduntaa” silloin, kun pitäisi keskittyä työhön. Stressiringin juokseminen (laukaten), ihon runsas hilseily, yleinen rauhattomuus muulloinkin kuin narttujen kiiman aikaan ja ihon kutiaminen näennäisesti ilman syytä ovat nekin selviä oireita stressistä. Koirilla, joilla ilmenee näitä oireita, esiintyy tavallista useammin korvatulehduksia ja ihottumia. Myös suolistovaivat tai vihaiset hyökkäykset muiden koirien kimppuun voivat olla merkki siitä, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.

Eräs asia, joka ilmenee huskeilla, on hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Eläinlääkärit määrittelevät sen jollakin tavoin perinnölliseksi. Kuitenkin kaikissa tuntemissani tällaisissa tapauksissa taustalla on erilaisia stressioireita: koira on laiha, sen karvapeite on huopamainen, käytös aggressiivista ja sen liikunta hidastuu. Koiralla voi myös olla molemmin puolin kehoa karvattomat laikut, jotka voivat olla hyvinkin huomaamattomat. Tällainen koira voidaan parantaa lääkityksellä.

Koirien stressi ei ole tai ei ainakaan saisi olla mikään olankohautuksella kuitattava juttu, vaan se tulisi ottaa huomioon jalostuksessa ja koirien käsittelyssä. Olisi myös hyvä tietää edes jotakin koirien normaalista käyttäytymisestä, että pystyisi huomaamaan epänormaalin käyttäytymisen. Sitähän stressi koirilla on.

Mitkä asiat sitten aiheuttavat koirilla stressiä? Huskeja ajatellen yleisimpiä syitä ovat:

  • - narttujen kiimat pitkään jatkuvina (saavat urokset kierroksille)
  • - jatkuva yksinolo (yli 6 tuntia päivässä)
  • - liika liikunta, myös liian usein toistuvat lähdöt (valjakossa)
  • - liian vähäinen liikunta
  • - päivittäinen pelkotila
  • - liian ankara kohtelu, vääränlainen koulutus ja hermostunut käsittelytapa
  • - pitkäaikainen tai toistuva kiputila
  • - väärät koirakumppanit esim. tarhaoloissa
  • - väärä ympäristö
  • - väärä ruokavalio
  • - rodunomaisen viettitoiminnan puute tai väärään toimintaan kouluttaminen
  • - muiden koiran elämään vaikuttavien tarpeiden, esimerkiksi kaivamisen ja tunteiden näyttämisen estäminen.

    Se, että koiralla on terveet silmät ja lonkat, ei siis vielä takaa, että itse koira on terve. Jatkuvasta, pitkään kestäneestä stressitilasta on seurauksena se, että koira vaatii enemmän ravintoa kuin normaalitilassa, ei pysty keskittymään mihinkään, menettää helposti kontrollinsa, sairastelee usein ja häiritsee ympäristöään. Nämä ovat niitä ongelmakoiria!

    Mistä sitten tunnistaa koiran liian korkean stressitason? Tässä hyvä nyrkkisääntö: Jos koira ei ota TODELLA HYVÄÄ makupalaa (esimerkiksi keitettyä sisäelintä), se on täysin lukossa eli stressitaso on todella korkealla (tai se on kipeä tai pelkää suunnattomasti). Jos koira ottaa makupalan siten, että sormenpäät ovat mennä mukana, on jännitys laskenut jonkin verran. Vasta sitten, kun koira malttaa ottaa makupalan hellästi, stressitaso on normaali.