Siperianhuskyjen vuoden 2002 erikoisnäyttelyn tuomari Hannu Talvi

Pam Thomas rekikoiran rakenteesta ja liikkeistä
- muistiinpanoja Koskenpään seminaarista 20.7.2002 / Harriet Holmström-Sand

Rekikoiran on säteiltävä tehokkuutta ja tasapainoa, tarpeettomat liikkeet epämääräisiin suuntiin merkitsevät tarpeetonta energiahukkaa.

Rekikoiran on oltava jonkin verran korkeuttaan pitempi saadakseen tilaa tehokkaille liikkeille. Sprinttikoirat voivat olla rungoltaan lyhyempiä ja rakenteeltaan vähemmän tasapainoisia ja silti erittäin nopeita, mutta rakenteen epätasapaino tuo mukanaan suuren vahingoittumisriskin ja lyhyemmän kilpailu-uran.

Lapaluun, olkavarren ja ristiluun*) (lonkkaluun) pitäisi olla niin samanmittaisia kuin mahdollista. Jos lapaluu ja olkavarsi ovat eri pituiset, tulee liikkeistä hypähteleviä. Jos ristin pituus ei ole sopu Olkavarren mittaus

soinnussa lapaluun ja olkavarren kanssa, jäävät takaliikkeet rajoittuneiksi ja tehottomiksi.

Jos risti on liian suora tai liian jyrkkä, rajoittaa se takajalkojen liikkeitä ja koiran on otettava enemmän askelia kulkeakseen saman matkan kuin sopivasti kulmautunut koira. >
	Etuosan tulee olla hyvin kulmautunut ja välikämmenen riittävän pitkä ja kimmoisa. Takajalat antavat koiralle liikkeen. Jos koira on huonosti kulmautunut edestä, tulee sen kehon paino laukassa kokonaisuudessaan etujaloille, mikä aiheuttaa helposti rasitusvammoja. Jos välikämmen on liian suora, se ei vaimenna siihen kohdistuvaa energiaa. Tassujen tulee olla soikeat ja kiinteät, ei liian suuret tai liian pienet. Jos varpaat ovat liian pitkät, ne vaurioituvat helpommin; jos ne ovat liian lyhyet, ei koiralla ole riittävästi kykyä liikkua. Tassujen koon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja painoon. Pään ja kaulan tulee myös olla suhteessa koiran kokoon. Pää ei saa olla liian suuri ja raskas, koiran on voitava kantaa sitä ylhäällä koko ajan. Kun koira ravaa, pitää se päälakensa selän korkeudella. Laukassa näyttää koiran pää nousevan joka kerta, kun se vetää etujalat eteen, mutta kuitenkin se koko ajan yrittää pitää päänsä selän tasolla.
Kuonon sopiva pituus on tärkeää ruumiinlämmön säätelylle. Tehokkaalle aivojen jäähdytykselle on tärkeää, että kuono-osa on samanmittainen kallo-osan kanssa.
	Periaatteessa ei pitäisi olla mitään eroa ”ravaavan” ja ”laukkaavan” rekikoiran rakenteessa. Hyvärakenteinen koira voi esteettä vaihdella ravin ja laukan välillä. Menestyneitten Alpirod-koirien joukossa näki usein aika pieniä koiria (verrattuna esim. Iditarod-koiriin) ja niillä oli usein pieni pää helpottamassa tasapainon pitämistä alamäissä.
Täydellisesti rakentunutta koiraa ei ole olemassa. Kun koira liikkuu, yrittää se koko ajan kompensoida puutteitaan. Kömpelöstä koirasta, liikunnan ajoituksen heikkouksineen, tulee harvoin hyvää rekikoiraa huolimatta siitä, kuinka hyvärakenteinen se on verrattuna sulavaliikkeiseen ja lihaksikkaaseen koiraan, jolla on kyky nopeasti sopeuttaa liikkeensä maastoon, vauhtiin ja muihin valjakon koiriin. Hyvä esimerkki atleettisista koirista oikeine liikeajoituksineen on Roger Leegaardin (alaskanhusky)voittaja-valjakko Alpirodilla 1995. Eri linjojen pennut kehittyvät erilailla. Joissakin linjoissa voi jo 8-viikkoisesta pennusta nähdä, onko se hyvin kulmautunut ja hyvärakenteinen. Toisissa linjoissa se kestää kauemmin ja yksilölliset erot pentujen kehityksessä ovat myös suuria.