Kun olin pikkutyttö, haaveilin aina että omistaisin monta koiraa, joilla harrastaisin jotakin hauskaa. Nyt on se toiveeni toteutunut.
Sitten haaveilin koirahieronnan oppimisesta, jotta voisin treenikaudella hieroa omia koiriani ja mikseipä muidenkin. Nyt on sekin toteutunut. Keväällä Olli Kaarnisto soitti ja kertoi netissä olleesta koirahierontakurssi-ilmoituksesta. No, heti toimeksi: soitin ja ilmoittauduin Arcanum koirahieronta -kursseille.
16.6.2000 matkasin kohti Ypäjän hevosoppilaitosta. Nyt ymmärrän, miksi Ypäjää kutsutaan hevospitäjäksi, mahdetaanko täällä mitään muuta harrastaakaan kuin hevosia. Silmänkantamattomiin oli hevosaitauksia mitä upeimpine hevosineen, oli varsalaitumia, maneeseja, sepänpajat ym ym. Kaiken huippu oli, että postilaatikkotelineet ja portinpylväätkin oli tehty vanhoista hevosenkengistä.
Kokoonnuimme kurssikeskuksen aulassa. Ilmoittautuneita oli 10 ja näistä 9 oli paikalla. Aloitimme esittelemällä kaikki itsemme ja kertomalla mitä koiria meillä on ja mitä niiden kanssa harrastamme. Kurssilaisia treenaamassa hierontaotteita Annika Tähtinen-Eselböckin opastuksella.
Kouluttajamme naprapaatti, eläinfysioterapeutti Annika Tähtinen-Eselböck, joka on Arcanum-koirahieronnan kehittänyt, jakoi meille oppimateriaalin ja keskustelimme yleisesti koirasta: Mikä on koiran tehtävä ? Ajatteleeko koira ? Onko koiralla ylipäätään alunperin muita viettejä kuin saalistaminen, syöminen ja nukkuminen (ja tietenkin lisääntyminen, minkä varmasti jokainen koiranomista, jolla on kumpaakin sukupuolta olevia koiria, on saanut tuta). Ja oikeastaan, jos tarkemmin ajattelemme, niin kaikkihan mitä nykypäivänkin koirat tekevät, perustuu näihin vietteihin.
Mutta sitten itse asiaan.
Ensimmäisenä kurssipäivänä tarkastelimme liikunnan vaikutusta, kävimme läpi koiran lihaksistoa ja tutkimme, mikä on koiran optimaalinen asento.
Ruokatauon jälkeen siirryimme nk. juoksumattotaloon. Siellä valjastimme 6 koiraa (Pohjolan Kalle oli tuonut meille koiriaan lainaksi) juoksumatolle. Koirien juostessa tutkimme niiden rakennetta ja liikeratoja, esim. miten koira, jolla kaikki oli ok, juoksi tasaisesti, ja miten koira, jonka lantio jäi passiiviseksi, rasittui enemmän. Pohdimme myös, mitä lihaksia koira käytti enemmän, jos osa lihaksista jäi käyttämättä.
Seuraavaksi opettelimme hierontaotteita, jotka ovat
- sively
- pusertelu
- hankaus
- taputukset / nyppiminen
Erikoisinta aluksi oli minusta se, että koirat hierottiin seisaaltaan, poiketen siitä mihin olemme tottuneet. Tärkeää oli myös saada koiraan kontakti ennen hieronnan aloittamista.
17.6.2000 aloitimme toisen kurssipäivän jo aamulla varhain. Kävimme läpi useita asioita, kuten: milloin koiraa ei saa hieroa ja miten hieronta vaikuttaa esim. kilpakoiraan. Tietoa ja asiaa tuli yhdellä viikonlopulla niin paljon, että pari seuraavaa päivää meni niitä sulatellen.
Sitten seurasi etävaihe: jokaisen tulisi harjoitella mahdollisimman monella koiralla hierontaotteita. Tämän lisäksi tehtävänä oli lihasten läpikäynti (lihasten latinankielisten nimien opettelu), liikeratojen tutkiminen sekä kontaktiharjoituksia.
Kurssi II 26.-27.8.2000
Kakkoskurssi pidettiin niin ikään Ypäjän hevosoppilaitoksella.
Kertailimme I-kurssilla opittuja asioita ja kerroimme kokemuksiamme etävaiheesta. Perehdyimme hetkeksi myös koiran ruokinta-asioihin ja siihen, miten paljon ruokinnalla on merkitystä; syöttääkö koiralle teollista kuivamuonaa vai luonnollista ruokaa. Annika Tähtinen-Eselböck oli vahvasti luonnollisen ruokinnan kannalla.
Lauantaina eräs tyttö Vantaalta toi tarkasteltavaksi englanninvinttikoiran, jolla oli vino selkäranka. Tutkimme koiran tasapainoa ja sitä, miten virheellinen ja toispuolinen tasapaino oli kuormittanut joitakin lihaksia muita enemmän.
Sunnuntaina opimme vielä koirien venyttelemisen.
Sen jälkeen olivat käytännön ja teorian kokeet sekä diplomien jako. Kaikki kurssilaiset läpäisivät kokeen kiitettävästi, jopa allekirjoittanut. Kaikenkaikkiaan kurssi oli upea ja antoisa.
