|
Kerro itsestäsi. Olet monille SHS:n jäsenille tuntematon.
Olen Hannu Talvi, vuonna -50 syntynyt perheellinen mies Oulaisten kaupungista. Tulin koiraharrastukseen mukaan 60-luvun lopulla omistamalla aluksi suomenpystykorvia. Varsinaisen kenneltoiminnan aloitin 80-luvulla omien koirieni kanssa metsästyskokeissa. Siitä sitten on ruokahalu kasvanut.
Vuonna -89 pääsin Suomen Kennelliiton ulkomuototuomarien peruskurssille ja ensimmäiset arvosteluoikeudet sain vuonna -91 suomenpystykorvalle, suomenlapinkoiralle ja karjalankarhukoiralle. Siitä sitten olen laajentanut lähes koko ryhmään 5 ja nyt viimeksi olen saanut siperianhuskyn arvosteluoikeudet.
Minulla on myös arvosteluoikeuksia ryhmään 6, siitäkin lähes kaikki rodut.
Itse olen kasvattanut ja omistanut monen rotuisia koiria, lähinnä suomenpystykorvia, mutta myös karjalankarhukoiraa, suomenlapinkoiraa, harmaa norjanhirvikoiraa ja jämtlanninpystykorvaa. Lisäksi kasvatamme vaimoni kanssa yhteisellä kennelnimellä borderterrierejä. Kennelnimi on Karahka.
Millainen olet tuomarina?
Sitähän on tietenkin vaikea itse sanoa. Pyrin palkitsemaan käyttötarkoitukseensa soveltuvan, hyvärakenteisen koiran. Mikäli on kysymys metsästyskoirasta, koiralla tulee olla omaa metsästysmuotoa tukeva rakenne. Samoin siperianhuskylla täytyy olla edellytykset siihen työhön, mitä siltä vaaditaan. Arvostelu perustuu hyvään runkoon ja rakenteeseen. Sen jälkeen katsotaan pikkuhienouksia, mitä jokaiseen rotuun kuuluu. Tähän mennessä olen arvostellut n. 10000 erilaista, erirotuista koiraa, eikä valituksia ole pahemmin kuulunut, eli kai ne on koiranomistajat olleet tyytyväisiä arvosteluihini.
Uskoisin, että siihen terveeseen rakenteeseen ja hyvään liikuntaan kiinnitän aika paljon huomiota.
Mitä tuomarin työ sinulle merkitsee?
Alunperinhän kiinnostus lähti omaa rotua kohtaan. Sitten kun ymmärsi, mitä se "rotu" oikein tarkoittaa, mitä sana ROTU pitää sisällään, sitä halusi laajentaa muihinkin rotuihin. Kun tietämys on lisääntynyt, on ruokahalukin kasvanut. Sen verran olisi tarkoitus vielä laajentaa, että saisi arvosteluoikeudet muillekin pohjoisille rekikoiraroduille.
Millainen kuva ja käsitys sinulla on siperianhuskysta?
Sellainen käsitys on, että erilaisiin käyttötarkoituksiin on erilaisia koiria. Eli koirakanta on aika kirjavaakin osittain, toisilla on dieselvetureita ja toiset haluaa pikamenijöitä. 90-luvun puolivälissä vierailin aika paljonkin siperianhusky-kenneleissä ja olin tyytyväinen siihen, että eri kasvattajilla oli sellainen oma linja, jonka pystyi oikeastaan tunnistamaan. Siitä sitten on selkiytynyt tuo kuva rotutyypistä.
Minusta se, mitä rotumääritelmä kertoo, on hyvä. Milläänlailla ei saisi olla liian raskas tai pitkäturkkinen koira. Koiran täytyy jaksaa suorittaa sitä tehtävää, mihin se on tarkoitettu.
Suomessa on menty eteenpäin siperianhuskyn rakenteellisella ja ulkomuodollisella puolella. On myös rodun rikkaus, että löytyy monentyyppisiä koiria.
Miltä tuntuu tulla arvostelemaan siperianhuskyn erikoisnäyttelyä, koiramäärähän on ollut usein suhteellisen suuri?
Koiramäärä ei tuota ongelmia, koska näyttely on jaettu kahdelle päivälle. Suuri koiramäärä voi jopa helpottaa arvostelua, koska silloin näkee paremmin sen kannan vaihtelun. Kyllähän se toki luo paineita tuomarille suoriutua näyttelystä. Rodun kuin rodun päänäyttelyhän on luottamuksen osoitus tuomaria kohtaan ja jokainen tuomari kyllä pyrkii paneutumaan asian vaatimalla vakavuudella.
Toivoisin, että näyttelyyn tultaisiin ilman kaikenlaisia ennakkoasenteita, ei ne koirat siitä huonone tai parane, sai ne sitten sinisen tai punaisen nauhan. Oma tarkoituksensa se on kaikilla koirilla.
Hannu Talvea kävi jututtamassa Antti Leinonen,
haastattelu julkaistu Siperianhusky-lehdessä 2/2002
|
